Aamulla tuuli oli tyyntynyt ja puuceessä istuessaan näki tunturin huipun takaa nousevan auringon. Hiljaisuuden pystyi kuulemaan, jos riekko hetkeksi hiljeni. Mikään kiire kymmenen pakkasasteen kylmyydestä takaisin tuvan lämpöön ei ollut.
Päivän vaihtoehdot olivat jäädä tupaan jossa ei ollut polttopuuta, siirtyä viitisen kilometriä tunturin kupeeseen telttaan ja jäädä päiväksi lumisateeseen odottamaan lumisateen loppua tai hiihtää autolle ja siirtyä Leville saunan lämpöön.
Päivän hiihtokeli oli mitä mainioin. Koivikossa hiihtouran etsiminen oli loistavaa aivojumppaa. Laskuissa lumen pinta oli kova ja sen päällä muutaman sentin puuterikerros, jonka päällä pystyi suksea hieman ohjaamaan ja vauhtia kontrolloimaan.
Vain kerran ahkio yritti rinnalle ja meinasi karata ohi metrin suoran tiputuksen kohdalla.
Alla päivän hiihtopätkä, joka oli laskuvoittoinen. Tauot tunnin välein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti