Seuraavaa reíssua suunnitellessa

Vaellus kesti lähes tasan seitsemän vuorokautta. Puoliltapäivin lähdettiin ja palattiin. Hiihtomatkaa viikon aikana kertyi 115 km, josta 26,5 km liikuttiin ilman ahkiota. Yleisökysymyksenä heitettiin matkan varralta että paljonko ahkion kanssa on tullut liikuttua. Vanhojen blogimerkintöjen pohjalta Juhani on liikkunut vaelluksille 813,5 km + sen päälle sitten treenihiihdot Raision maastoissa. Muille veljessarjan ahkioille on tullut hieman vähemmän kilometrejä.


Paljon ei muita vaeltajia nähty. Ropin tuvalle saapui Ropinsalmesta samana päivänä kaksi kolmen hengen porukkaa. Puuvrasjoella toisena iltana saapui yksi kolmen hengen porukka, jota ei oltu vielä nähty. Samoin Kaskasjoelle saapui toisena iltana yksi kolmen hengen porukka. Kaskasjoelta oli lähtenyt ennen meidän saapumista yksi kolmen hengen porukka. Aatsalta oli edellisviikonloppuna kulkenut läpi yksi miesvaeltaja ja kaksi neljän hengen ryhmä. Käyttämissämme tuvissa liikuskeli siis pääsiäispyhinä 26 henkeä, joista 12 naispuolista ja 14 miespuolista vaeltajaa. Voi olla että joku jota emme tavanneet jäi pois laskuista.


Eläimiä näimme vain ketun ja liudan riekkoja. Kärpäsiä heräsi seinän välistä, kun kämpät saivat lämpöä. Yhtään hiirtä tai muuta siimahäntää ei tuvista tänä vuonna paljastunut. Poroja, peura ja variksia näkyi valtatiellä. Alla olevat jäljet löytyivät Puurasjoen kämpän ylärinteestä. Ahmaa veikkaisimme.

Jotain havereitakin sattui. Yksi reikä saatiin sisäänajossa olleisiin goretex-housuihin. Viimeisissä laskuissa yhdestä sauvasta irtosi liimauksen varassa ollut kierreosa, jossa oli kiinni sompa. Onneksi ei tarvinnut viritellä sauvaa henkiin, sillä mukana oli yksi varasauva. Rikkoutunut sauva päätynee reklamaation kera valmistajalle. Tsaibman huipulle katosi yksi lusikka. Olisi ehkä pitänyt kuunnella Axun lusikanteko-ohjeet talvileirillä. Toki ilman ohjeitakin syntyi veistämällä etäisesti lusikkaa muistuttava esine aamupuuron ja lounaskeittojen syömiseen. Toinen kaasukeitin hävitti tehonsa. Liekki palaa, kunhan kaasua ei tule paineella. Vika viittaa syöttöletkuun, joka toisesta keittimestä vaihdettiin kolme vuotta sitten tai sitten suuttimessa on tukos.


Jotain säilyi myös ehjänä. SA-INT suksien ja varsinkin niiden siteiden ongelma on että side kuluttaa saappaan ulkosyrjää puhki. Saappaisiin laitettu nestemäinen kumi pysyi reissun ajan paikoillaan ja pintaa jäi kulutettavaksi seuraavaakin reissua varten. Toki missään kovissa pakkasissa saappaita ei tällä kertaa jouduttu käyttämään.


Auton matkamittariin kertyi kilometrejä 2448,5 km. Auton moottori oli käynnissä 26 tuntia 24 minuuttia. Keskinopeudeksi saadaan 92,5 km/h , joten kesänopeusrajoituksista oli tällä kertaa iso ilo. Talvinopeuksilla keskinopeus olisi tuskin ylittänyt 80 km/h. Ajoaikaan pitää lisätä tietenkin vielä ruoka- ja kahvitauot, jotka sujuivat aika rivakasti kun oli vain kaksi henkeä kyydissä.


Eikä me sitä David Hasselhofia sitten lopulta saatu oikeastaan välteltyä. Sekä Ropin että Kaskasjoen kämpälle kun postinkantaja oli tuonut uusimman 7 päivää lehden. Toki jäi kokeilematta että palaako totuus tulessa...

Nälkä lähtee syömällä

Päivän ruokailurytmi oli suurinpiirtein seuraava:

Aamupalaksi pari pikapuuropussia ja niiden kyytipojaksi pari palaa leipää metwurstilla höystettynä

Hiihtomatkan aikana toisella tauolla syötiin pari palaa näkkäriä + metwurstit
Kolmannella tauolla ruokatermarissa hautunut keitto.
Neljännellä tai viidennellä tauolla riippuen päivän pituudesta katosi päiväkeksit
Toisessa termarissa oli laimeaa teetä ja se juotiin taukojen aikana.

Päivällinen tehtiin neljän ja seitsemän välissä. Ruoan kuivattu liha turvotettiin päivän mittaan ylimääräisessä ruokatermarissa.

Iltapala syötiin joskus jälkiruokana päivällisen kanssa tai myöhemmin kaakaon kera.

Aamupalat
Aamupalapuuroina kokeiltiin uutuuksina Metsämarja&Maito sekä Pellava-Porkkana-Aprikoosi puuroja. Molemmat toivat kaivattua vaihtelua, mutta suuremmat annospussikoot aiheuttivat mietintää. Yksi pussi olisi ollut liian vähän ja toinen pussi oli hieman liikaa.

Mukaan otettiin pari pussia tuoretta ruisleipää. Vaikka jälkiuuniviipaleet hyviä ovatkin, niin jotenkin ulkona kylmässä leivistä tuli entistä kuivakamman oloisia. Näkkileipä olisi ollut jo parempi vaihtoehto täyskuivana leipänä.

Lounaat
Siihen että Ratki-ruokatermoksen muovikorkin ympärillä on teräskuori löytyi syynsä. Kun termarin täyttää kiehuvalla vedellä ja kiertää paikoilleen pelkän muovisen kannen, niin lämpö aiheuttaa sen että korkin muoto muuttuu niin ettei se enää sulkeudu tiiviisti. Turvotusastian sisäkorkista tuo metallikuori puuttuui ja reppu jossa termaria kuljetettiin päätyi pesuun.

Valmisnuudelipussit, joissa on mausteseokset mukana, toimivat mainiosti kuten ennenkin. Hieman on arpapeliä että onko mausteseos liian vahva vai jotain muuta. Rohkeasti kuitenkin kaikki pussin sisällöt ruokatermareihin kaadoimme.

Kahta pussikeittoa käytettiin liemipohjana. Tomaattikeitto toimi hyvin kuivattujen tuoreraviolien kanssa. Tosin luvattua kolmen juuston makua ei Pirkka raviolien sisältä löytynyt, joten ensi kerralla jotain muuta tuorepastaa. Kirkas juureskeitto taas ei jaksanut maustaa koko keitosta (puolen litran annos per termari). Jäänee pois ensi kerralla ja korvataan kasvisliemellä sekä mausteilla.

Tällä kertaa ei löytynyt kananpojan jauhelihaa, mutta tilalle otettiin broilerin murulihaa. Se oli riittävän pienikokoista että keiton turvotusaika 3-4 tuntia riitti. Turvotusaika riitti kaikissa keitoissa vihanneksille, jauhelihalle, kinkkusuikaleille ja murulihalle.

Keitot, joiden pohjana oli kasvisliemi (10g, luomu) sekä peruna-sipuli tai muu vihannessekoitus, kaipasivat lisää kiinteää ainesosaa. Keitot sinänsä olivat maukkaita, mutta hieman liemivoittoisia. Smetana purkki kannatti kantaa mukana Borshtsh piristykseksi. Toki kuivatuksen kannalta yhden punajuuren keittoaika on yli tunti, joten valmiista säilykkeestä kuivaaminen olisi ehkä kuitenkin ollut taloudellisestikin kannattavampaa.

Päivälliset
Kaikki liha palautui kuivatusta syötävään muotoon ruokatermarissa päivän aikana. Lihana oli broileria, kalkkunaa, meren eläviä, possun suikaletta, naudansuikaletta, kebab-lastuja sekä riistakäristystä. Liotusliemi myös toimi hyvin pohjaliemenä.

Selkeästi huomasi että viimeisenä päivänä lounaana valmistetussa stroganoff tyyppisessä kastikkeessa reilu kolmen tunnin turvotusaika ei ollut riittävä, vaan kypsennysaikaa olisi pitänyt pidentää vastaavasti. Liha oli samaa kuin pippurikastikkeessa, joten liha sinänsä olisi palautunut lähes alkuperäiseen muotoonsa.

Stroganoffiin kuivattu maustekurkku toi halutun lisävivahteen. Yksi kuivattu tomaattipyreepurkki (60g) tuntui riittävän hyvin 0,5 - 0,75 litran nestemäärään.

Iltapalat
Annoskoot olivat hieman haasteellisia kahdelle hengelle. Iltapala-ainakesia kun tuntui riittävän yli tarpeen. Tai sitten päivän liikuntasuorituksen määrä ei ollut riittävä että illalla olisi pitänyt tankata enemmän. Kaikissa tuvissa tuntui olevan paistinpannu, joka oli käyttökelpoinen. Ongelmahan on ettei siihen voi luottaa ja laskea ruoan tekemistä sen varaan.

Suurin osa ruoasta valmistettiin kaasukeittimellä. Keittäminen tapahtui aina sisätiloissa. Meillä oli mukana kokoelma vanhoja kaasupulloja. Kun niissä mitään päiväysleimaa ei ole, niin joku on voinut olla jäänne vuoden 1999 vaellukselta. Vettä emme sulattaneet kaasulla vaan vesi saatiin joko tunturipurosta tai kaminan lämmössä lumesta sulattamalla. Jotain päivällisiä pystyimme myös hauduttamaan kaminan päällä.

Kaasua kului 680 g ja kun reissuun meni tasan 7 vuorokautta, niin siitä saadaan kaasunvalmistajien kolmen vuodenajan kulutukseksi ilmoittama 50 g / henkilö / vuorokausi. Meidän keittotavasta päätelleen tuo 50 g on ehdoton minimikulutusmäärä talviolosuhteissa.

Mukana meillä oli 1.75, 2.5 ja 4.5 litran kattilat. Kahdella 1.75 litraisella olisi selvinnyt, mutta kattilat mahtuivat sisäkkäin ja saimme vedet kiehutettua suuremmissä erissä.

Aatsa - Ropinsalmi

Aamulla tuuli oli tyyntynyt ja puuceessä istuessaan näki tunturin huipun takaa nousevan auringon. Hiljaisuuden pystyi kuulemaan, jos riekko hetkeksi hiljeni. Mikään kiire kymmenen pakkasasteen kylmyydestä takaisin tuvan lämpöön ei ollut.

Päivän vaihtoehdot olivat jäädä tupaan jossa ei ollut polttopuuta, siirtyä viitisen kilometriä tunturin kupeeseen telttaan ja jäädä päiväksi lumisateeseen odottamaan lumisateen loppua tai hiihtää autolle ja siirtyä Leville saunan lämpöön.

Päivän hiihtokeli oli mitä mainioin. Koivikossa hiihtouran etsiminen oli loistavaa aivojumppaa. Laskuissa lumen pinta oli kova ja sen päällä muutaman sentin puuterikerros, jonka päällä pystyi suksea hieman ohjaamaan ja vauhtia kontrolloimaan.

Vain kerran ahkio yritti rinnalle ja meinasi karata ohi metrin suoran tiputuksen kohdalla.

Alla päivän hiihtopätkä, joka oli laskuvoittoinen. Tauot tunnin välein.

Kutukoski - Aatsa

Yöllä kuu paistoi kauniisti järven päällä, tuuli oli tauonnut ja tähtitaivas odotti katsojaansa tai satunnaista virtsarakon tyhjentäjää.

Yöksi saimme samaa seuraa kuin edellisenä yönä. Teltta tuulessa tai meidän seura olivat olleet vaihtoehdot. Onneksi meillä ei-niin-Axelta tuoksuvissa äijissä on edes jotain vetovoimaa luonnon voimia vastaan.

Aamulla keli oli aurinkoinen eikä tuulikaan juuri haitannut. Matka jatkui Gomatoaivin rinnettä pitkin Suohtpatvarrin huipun länsipuolelta. Huipun paikkeilla näkyvyys meni sataan metriin, mutta kännykkään sai verkkoyhteyden. Tänään lumi kantoi kiitettävästi ja pohjaankaan ei tarttunut paakkuja. Päivän hiihtomatka oli 14 km. Tuvalle saapuessamme lumisade yltyi, mutta on nyt rauhoittumaan päin.

Siirsimme puuvajasta harvat lumen alta löytyneet puut pilkottuna sisälle kuivamaan. Jos oikein kaivaa niin jotain voi vielä löytyy maantasalta. Hakattavaa ei ole enää kuin kaksi hakkuutukkia: toinen sisällä ja toinen puuvajassa.

Viime öiden seuralaiset jättivät meidät Aatsan tuvalla ja suunnistivat kohti Ropin tupaa sekä Jerisjärven haasteita.

Kaskasjoki - Kutukoski

Edellisenä päivänä kuulimme Metsähallituksen mieheltä, että keskiviikkona olisi "tosi kova myrsky". Aamulla totesimme tuulen olevan kovaa, mutta luvattua lumisadetta ei näkynyt. Tuuli oli myötäistä. Pakkanen oli kovettanut hangen, joten päätimme lähteä nopeasti liikkeelle luiston toiveessa.

Saimme seurailla alkumatkan edeltäjien jälkiä, jotka kulkivat jokiuomaa pitkin kohti Kutukoskea. Aavalla järvi- ja suoalueella hanki kantoi edelleen, ja kova myötätuuli joudutti matkantekoa. Ajoittain tekemällä itsestään mahdollisimman ison "purjeen" vältti lykkimisen kokonaan. Tuulella oli voimaa työntää 130 kiloista mies-ahkioyhdistelmää. Kokeilu hiihtää vastatuuleen ei tuntunut yhtä miellyttävältä.

Aurinkokin ilmoitteli ajoittain itsestään ja hienon avotunturialueen jälkeen saavutimme Kutukosken autiotuvan. Tämä myrsky oli todellakin meidän puolellamme ja 17 km päivämatka taittui sen ansiosta pikavauhtia. Ilmatieteen laitoksen mukaan päivän keskituuli oli parhaimmillaan 15 m/s ja Saanan huipulla 25m/s.

Vaikka huoltoa ei tuvalle ollut tehtyä kahteen vuoteen niin puuvajassa oli vielä puuta pilkottavaksi. Valitettavasti vajassa oli ollut avoimet ovet ja puut pitää noukkia lumiverhon keskeltä.

Tsaibma

Ajattelimme yöpyä Kaskasjoella toisenkin yön ja käydä päiväretkellä Tsaibman n. 780 metriä huipulla. Jo aamusta keli oli plussan puolella ja aurinkokin näyttäytyi.

Koivikko oli täynnä Riekon ja ketun jälkiä. Toistaiseksi näyttäisi Riekot - Ketut 1-0. Hanki kantaa paitsi aukeimmilla paikoilla. Välillä lumi tarttuu pohjaan ja välillä pääsee liukuun. Paluumatkalla lumen kosteus oli sen verran korkea että lumi ei pohjaan tarttunut.

Suunnistus oli helppoa kun Tsaibman kartion muotoinen huippu näkyi tuvalle saakka. Lähempänä se olikin sitten mäen päältä näkyy seuraava mäki leikkiä, kun rinteessä oli neljä pienempää huippua. Huipulle pääsi lähes suoraan nousukarvojen kanssa.

Jotain kännykkäkenttää oli, mutta data kulki vain, kun törötti vapauden patsaan lailla korkeimmalla kivikasalla.

Menomatkalla tuuli oli selän takaa ja kuoritakki reteästi aurinkoisessa kelissä auki. Paluumatkalla oli taas navakka vastatuuli ja kaikki lävet kiinni. Ukkokin hyytyi matkalla. Menoon kului 1 h + 1 h 15 min ja paluun lasku sujui vartin nopeammin, mutta alkupätkään kului 5 minuuttia enemmän valmiilla ladulla. Päivän hiihtomatka oli noin 15 km.

Metsähallituksen miehet kävivät huoltokäynnillä. Puuvaja on nyt täynnä, kamina nuohottu, palovaroittimen patteri vaihdettu, vanhentunutta tietoa sisältänyt opaskirja  viety mennessä ja roskasäkki vaihdettu. Miehet veivät mukanaan myös tuvan oven. Yöksi tai huomiseksi on luvassa 20 m/s tuulta ja kolme tähteä lumisadetta. Vallitseva tuulensuunta on ollut lännestä kohti tuvan ovea. Onneksi väliovi jäi paikoilleen ja aukeaa sisälle päin, ettei tarvitse suunnitella ikkunoista poistumista.

Päivän mittaan pihan rinteeseen oli ilmestynyt kuollut riekko. Liekö MH:n kelkkoja säikähtänyt. Yöseuraksi saatiin Ropin Seijan rakentajia ja Peten rogaining pari Kaarinan kisasta. Nyt pihalla on taideteoksena Kaskasin Raija.

Frutti di mare pastassa kuivatettu tomaattipyree toimi kuten oli ajateltu. Vaihtoehtona olisi ollut 2dl tetra tomaattimurskaa. Illaksi lettuja ja mansikkahilloa.

Puuvrasjoki - Kaskasjoki

Lepopäivän jälkeen olimme aamulla täynnä menohaluja ja pääsimme matkaan aamuyhdeksän jälkeen. Aurinkorasvat naamaan, sää oli kaunis ja näkyvyys hyvä. Tunnin hiihtelyn jälkeen lapin säätilan vaihtelut osoittivat nopeatempoisuutensa. Juomatauon aikana näkyvyys meni lähes kokonaan ja märkää lunta tuli vaakatasossa. Se aiheutti myös lumen takkuamisen suksen pohjaan. Tuikkukynttilän hinkkaaminen pitopohjaan poisti ongelman, mutta poisti myös kaiken pidon. Pitoa ei kuitenkaan tänään tarvittu, sillä reitti Kaskasjärvelle oli lähes "käyrätön". Lounaan Borshtsh-keitto smetanan kera antoi boostia loppupäivään. Maku oli kohdallaan, mutta kuiva-aineita voisi ensi kerraksi vielä lisätä samassa suhteessa.

Aurinko tuli kuitenkin takaisin lähes yhtä nopeasti kuin hävisikin. Matkalla kettu juoksi yli järven. Saavuimme kauniissa auringonpaisteessa Kaskasjärven autiotuvalle, johon perustimme kebab-ravintolan. Kuivattu tomaatti toimi hyvin.

Vaihtoehtoina henkilökohtaisen hygienian hoitoon autiotupaolosuhteissa on avanto, lumessa kieriskely tai märkä pyyhe. Sovelsimme vaelluksemme puolivälin kunniaksi kahta jälkimmäistä.

Suunnistuksen harjoittelua

Puvvrasjohkan kämpän löytäminen ilman gps:ää ja koordinaatteja voi olla hieman haastavaa. Kämppää ei ole mitenkään piilotettu, mutta maastosta kiintopisteitä ei oikein tahdo löytyä.

Eilen jo harjoiteltiin suunnassa kulkemista. Kun 8,6 km pätkää oli kuljettu 5 km, olimme poikenneet suunnasta oikealle 102 metriä. Kulkeminen helpottoi, kun maastosta sai otettu jonkun kiintopisteen jota kohti edetä.

Tänään vietetään lepopäivää. Tarkoitus oli käydä viereisellä 915 metrin huipulla, mutta reissusta tuli 3,5 km palauttava lenkki. Kämpän korkeudella on vielä näkyvyyttä, mutta 50 metriä korkeammalla oli pelkkää pilveä ja valkoisuutta.

Kämpältä suunnan kanssa kohti huippua. Hyvin meni niin kauan, kun oli tunturikoivikkoa. Kun kiintopisteet hävisivät ja edessä oli vain valkeutta ilman merkittävää nousua, niin reitti alkoi muistuttamaan piparkakun reunaa. Oma kompassi veti väistämättä vasempaan ehkä hieman ylärinteen suuntaan. Sadan metrin etenemisen jälkeen oli tarve korjata suuntaa oikealle 20-30 astetta.

Jos minut olisi yksin jättänyt pyörimään tuonne ylös ilman kompassia, niin kyllä sitä olisi jossain vaiheessa tehnyt täyden ympyrän ja löytänyt omat jälkensä.

Joten tänään ohjelmassa on ollut runsaasti venyttelyä, manikyyri sekä puuhuoltoa, kun toisessa tuvassa ei ollut polttopuita ollenkaan.

Illalla kämppään pölähti koko päivämatkan ahkiossaan nukkunut kolmevuotias tyttönen. Omat suksetkin oli mukana, jos tahtotila hiihtämiseen virisi. Ahkioon oli pakattu kissasta alkaen kaikki tarpeellinen. Vetojuhdaksi ahkiolle oli valjastettu isoäiti. Hieman haasteita tuotti lampaanliha ja lakat, mutta vaihtoehtoiset jauhelihapihvi ja mansikkahillo upposivat suuhun. Ainakin asennekasvatus retkeilyyn oli alkanut ajoissa, eikä tuon ikäiselle autiotuvan mukavuudet ole itsestään selvyyksiä. Jotain toivoa on myös pikkusisaruksella, koska tyttö lupasi kymmenestä makeisesta syödä itse vain viisi ja antaa loput sisarukselle.

Ropi - Puvvrasjohka

Pääsimme liikkeelle aamulla yhdeksän jälkeen. Sää oli muuttunut yöllä tuiskuiseksi, joten luvassa oli oikeaa talvivaeltamista.

Nousimme noin 660 metriin ja yritimme sen jälkeen pysyä "käyrällä". Näkyväisyys oli vähimmillään ehkä kilometrin, joten suunnistamiseen piti keskittyä huolellisesti. Kuljimme koko matkan kompassisuunnalla. Päivämatkaksi kertyi noin 22 kilometriä. Saavutimme tyhjän Puuvrasjohkan autiotuvan illalla puoli kahdeksan aikoihin.

Hanki kantoi 95%:sti, mutta tuo 5% oli riittävästi väsyttämään kulkijat. Loppumatkalla riekotkin nauroivat laahustaville hiihtäjillä. Valkosipulikermaperunat ja naudan pippurikermakastike palkitsivat päivän uurastuksen. Sen sijaan lounaalla kirkkaan juureskeiton puolen litran ainekset eivät riittäneet antamaan makua. Iltapalaksi edessä odottaa vohvelit hilloineen, minkä jälkeen unta ei tarvinne odotella.

Ropinsalmi - Ropi

Auton jätimme keskelle työmiesten leluja. Toivon mukaan pääsevät niihin käsiksi.

Ropin kämpälle vei kelkkaura. Poikkesimme siitä pari kilometriä ennen kämppää ja seurasimme ei-niin-suoraa latua kämpälle. Kelkkaura kulki siinä ladun vieressä viimeiset sadat metrit.

Harvoin on ollut aloituspäivä näin kevyt ilman nousuja ja valmista uraa viiletellen. Niinpä kävimme huiputtamassa Ropin reilut 940 m. Nousua kämpältä noin 350m ja matkaa yhteen suuntaan noin 4 km. Päivä kokonaismatka oli 19 km.

Ropin kämpällä ei ole ollut puuhuoltoa kohta kolmeen vuoteen, joten tyhjään puuvajaan sai tehtyä makuupaikan. Sisältä ei kuulemma saanut ovea säppeen, joten sitä joutui sulkemaan aina kun tuisku häiritsi kasvoille.

Tuvan kolme rouvaa kävivät kaatamassa muutaman koivurangan, josta toisen porukan miehet sitten pilkkoivat puuta. Risuoksat käytettiin myös hyväksi. Kunhan tulen sai syttymään, kämppä lämpesi ja tavarat saatiin kuivamaan. Kämpän saha oli huippuvireessä, mutta kirves ei osunut silmään. Kovin pitkää ikää ei kannata toivottaa varastossa olleille käyttämättömille pattinginpätkille.

Porot pois tieltä!

Nuo Lapin kamelit, porot, tuttuun tapaansa toljottivat ohikiitävää ajoneuvoa keskellä Kilpisjärveä johtavaa tietä sarveaan lotkauttamatta. Olkeepa varovaisia! Saavumme ennen puoltapäivää Ropinsalmelle, jossa pakkaamme ahkiot ja aloitamme hiihtämisen kohti Käsivarren erämaata. Ensimmäinen tavoitteemme on Ropin autiotupa noin 10 kilometrin päässä. Sää pilvinen ja pakkasta -6 astetta.

Elämme kuin Pellossa

Tämänkertainen vaelluksemme on keski-ikäistyvää mallia. Emme aja yön yli vaan vain päiväsaikaan ja yövymme hotellissa ennen maastoon siirtymistä. Hotelli Pellonhovin jäljittelemätön tunnelma tarjoaa oivat puitteet virkistäytymiselle 11 tunnin Raisio-Pello -ajomatkan jälkeen. Ravintolan palveluja nauttii lisäksemme vain paikallinen maahinen.

Ajoimme ylös nelostietä varsin sujuvasti. Lappiin kulkijoita oli ajoittain jonoksi asti, mutta kesänopeusrajoitukset avustivat liikehdintää mallikkaasti. Lounastelimme Pyhäjärven ABC:llä. Huomenna aamulla jatkamme aamupalan jälkeen kohti Ropinsalmea (n. 300 km), josta aloitamme viikon taivalluksemme.

Poron kuivalihan saatavuus on askarruttanut vaellusvalmisteluissa. Etelä-Suomessa lihaa ei ollut saatavissa edes kaikkein laadukkaimmista liikkeistä. Mitä olisikaan vaellus ilman asiankuuluvaa naposteltavaa ja hyvää energianlähdettä. Pellon S-market pelasti tilanteen. Pakasteesta löytyi kolme kimpaletta. Paikallishavaintojen mukaan talvi on ollut haastava lihan kuivatukselle, mistä syystä etelään asti ei ole riittänyt myytävää.

Edit: Niin Pellossa myyty poronliha olikin ruotsalaista, maku tosin kohdallaan. Lisäksi voidaan esittää kysymys, miksi kuivattua lihaa pitää pakastaa?

Isoveli valvoo

Kaikkensa sitä ihminen tekee ettei tarvitse tuijottaa telkkarista alkavaa David Hasselhoffin talk showta. Ajaa vaikka sitten sen reilun tuhat kilometriä. Googlen karttapalvelun mukaan ETA lähtöpisteen parkkipaikalle on perjantaina 3.4. 11:57. Autoa voi yrittää bongata Ropinsalmen kelikamerassa .

Tämän vuoden ruoka-aineiden kuivausprojektissa kokeiltiin uusina aineksina tomaattipyreetä, maustekurkkua ja tuorepastaa (ravioli). Mitään ongelmia kuivauksessa ei ollut. Katsellaan miten ainekset käyttäytyvät ruoan valmistuksessa.


Kaali 500 g -> kuivattuna 30 g
Maustekurkku 1 kpl 135 g -> kuivattuna 13 g
Tuorepasta Ravioli 4 juustoa 250 g -> kuivattuna 180 g
Peruna-Sipuli pakaste 500 g -> kuivattuna 95 g
Tuore tomaatti 145 g -> kuivattuna 15 g
Naudan jauheliha 10% 700 g -> kuivattuna 170 g
Broilerin muruliha 400 g -> kuivattuna 87 g
Kebabliha 400 g -> kuivattuna 145 g  (rasvaa imeytetty talouspaperiin)
Kinkkusuikale 400 g -> kuivattuna 95 g
Naudan suikale 1050 g -> kuivattuna 230 g
Tomaattipyree 60 g -> kuivattuna 25 g levy
Punajuuri 1 kpl 182 g kuorineen -> kuivattuna 27 g
Sipuli 2 kpl kuorineen 348 g, kuorittuna 314 g -> kuivattuna 45 g