Nälkä lähtee syömällä

Päivän ruokailurytmi oli suurinpiirtein seuraava:

Aamupalaksi pari pikapuuropussia ja niiden kyytipojaksi pari palaa leipää metwurstilla höystettynä

Hiihtomatkan aikana toisella tauolla syötiin pari palaa näkkäriä + metwurstit
Kolmannella tauolla ruokatermarissa hautunut keitto.
Neljännellä tai viidennellä tauolla riippuen päivän pituudesta katosi päiväkeksit
Toisessa termarissa oli laimeaa teetä ja se juotiin taukojen aikana.

Päivällinen tehtiin neljän ja seitsemän välissä. Ruoan kuivattu liha turvotettiin päivän mittaan ylimääräisessä ruokatermarissa.

Iltapala syötiin joskus jälkiruokana päivällisen kanssa tai myöhemmin kaakaon kera.

Aamupalat
Aamupalapuuroina kokeiltiin uutuuksina Metsämarja&Maito sekä Pellava-Porkkana-Aprikoosi puuroja. Molemmat toivat kaivattua vaihtelua, mutta suuremmat annospussikoot aiheuttivat mietintää. Yksi pussi olisi ollut liian vähän ja toinen pussi oli hieman liikaa.

Mukaan otettiin pari pussia tuoretta ruisleipää. Vaikka jälkiuuniviipaleet hyviä ovatkin, niin jotenkin ulkona kylmässä leivistä tuli entistä kuivakamman oloisia. Näkkileipä olisi ollut jo parempi vaihtoehto täyskuivana leipänä.

Lounaat
Siihen että Ratki-ruokatermoksen muovikorkin ympärillä on teräskuori löytyi syynsä. Kun termarin täyttää kiehuvalla vedellä ja kiertää paikoilleen pelkän muovisen kannen, niin lämpö aiheuttaa sen että korkin muoto muuttuu niin ettei se enää sulkeudu tiiviisti. Turvotusastian sisäkorkista tuo metallikuori puuttuui ja reppu jossa termaria kuljetettiin päätyi pesuun.

Valmisnuudelipussit, joissa on mausteseokset mukana, toimivat mainiosti kuten ennenkin. Hieman on arpapeliä että onko mausteseos liian vahva vai jotain muuta. Rohkeasti kuitenkin kaikki pussin sisällöt ruokatermareihin kaadoimme.

Kahta pussikeittoa käytettiin liemipohjana. Tomaattikeitto toimi hyvin kuivattujen tuoreraviolien kanssa. Tosin luvattua kolmen juuston makua ei Pirkka raviolien sisältä löytynyt, joten ensi kerralla jotain muuta tuorepastaa. Kirkas juureskeitto taas ei jaksanut maustaa koko keitosta (puolen litran annos per termari). Jäänee pois ensi kerralla ja korvataan kasvisliemellä sekä mausteilla.

Tällä kertaa ei löytynyt kananpojan jauhelihaa, mutta tilalle otettiin broilerin murulihaa. Se oli riittävän pienikokoista että keiton turvotusaika 3-4 tuntia riitti. Turvotusaika riitti kaikissa keitoissa vihanneksille, jauhelihalle, kinkkusuikaleille ja murulihalle.

Keitot, joiden pohjana oli kasvisliemi (10g, luomu) sekä peruna-sipuli tai muu vihannessekoitus, kaipasivat lisää kiinteää ainesosaa. Keitot sinänsä olivat maukkaita, mutta hieman liemivoittoisia. Smetana purkki kannatti kantaa mukana Borshtsh piristykseksi. Toki kuivatuksen kannalta yhden punajuuren keittoaika on yli tunti, joten valmiista säilykkeestä kuivaaminen olisi ehkä kuitenkin ollut taloudellisestikin kannattavampaa.

Päivälliset
Kaikki liha palautui kuivatusta syötävään muotoon ruokatermarissa päivän aikana. Lihana oli broileria, kalkkunaa, meren eläviä, possun suikaletta, naudansuikaletta, kebab-lastuja sekä riistakäristystä. Liotusliemi myös toimi hyvin pohjaliemenä.

Selkeästi huomasi että viimeisenä päivänä lounaana valmistetussa stroganoff tyyppisessä kastikkeessa reilu kolmen tunnin turvotusaika ei ollut riittävä, vaan kypsennysaikaa olisi pitänyt pidentää vastaavasti. Liha oli samaa kuin pippurikastikkeessa, joten liha sinänsä olisi palautunut lähes alkuperäiseen muotoonsa.

Stroganoffiin kuivattu maustekurkku toi halutun lisävivahteen. Yksi kuivattu tomaattipyreepurkki (60g) tuntui riittävän hyvin 0,5 - 0,75 litran nestemäärään.

Iltapalat
Annoskoot olivat hieman haasteellisia kahdelle hengelle. Iltapala-ainakesia kun tuntui riittävän yli tarpeen. Tai sitten päivän liikuntasuorituksen määrä ei ollut riittävä että illalla olisi pitänyt tankata enemmän. Kaikissa tuvissa tuntui olevan paistinpannu, joka oli käyttökelpoinen. Ongelmahan on ettei siihen voi luottaa ja laskea ruoan tekemistä sen varaan.

Suurin osa ruoasta valmistettiin kaasukeittimellä. Keittäminen tapahtui aina sisätiloissa. Meillä oli mukana kokoelma vanhoja kaasupulloja. Kun niissä mitään päiväysleimaa ei ole, niin joku on voinut olla jäänne vuoden 1999 vaellukselta. Vettä emme sulattaneet kaasulla vaan vesi saatiin joko tunturipurosta tai kaminan lämmössä lumesta sulattamalla. Jotain päivällisiä pystyimme myös hauduttamaan kaminan päällä.

Kaasua kului 680 g ja kun reissuun meni tasan 7 vuorokautta, niin siitä saadaan kaasunvalmistajien kolmen vuodenajan kulutukseksi ilmoittama 50 g / henkilö / vuorokausi. Meidän keittotavasta päätelleen tuo 50 g on ehdoton minimikulutusmäärä talviolosuhteissa.

Mukana meillä oli 1.75, 2.5 ja 4.5 litran kattilat. Kahdella 1.75 litraisella olisi selvinnyt, mutta kattilat mahtuivat sisäkkäin ja saimme vedet kiehutettua suuremmissä erissä.